Tuho Seppä

Niin, että mitä on suhtautumiseni EME:n tällä hetkellä. No, positiivinen, aika monia ajatuksia se herättää. On tullut sellainen olo, että pitää itse pitää myös huoli siitä, että jutusta tulee hyvä, eikä vain seilata ohjaajan mukana, ottaa myös vastuuta. Ja niinhän sen pitäisi olla joka esityksessä, että pitää juttua omanaan ja tekee sen eteen töitä. Asemani on siinä mielessä erityinen, että teen musiikkia esitykseen. Mutta siinäkin olen ajatellut olevani vain tyyppi joka täydentää ohjaajan vision, nyt taas ajattelen ehkä enemmän, että musiikki itsessäänkin voi olla hienoa, ollen kuitenkin samalla osa näytelmää. Ehkä olen niin toiminut aikaisemminkin, mutta nyt sitä ajattelee.

Niin, aika hienoahan tuota esitystä on väsätä. Aika semmonen fiilis, että siitä voi tulla mitä tahansa, mutta mitä tahansa HIENOA! Nyt on ollut tosiaan ollut treenikäsikirjoitusta, jossa on paljon hyvää, luulisin, että siitä tulee säilymään paljon.

Musiikista en vielä oikein tiedä, mitään varsinaista tyylilajia ei tule luultavasti olemaan (ainakin nyt näyttää siltä), mutta ehkä se juuri on se tyylilaji. Pitää vain jotenkin miettiä se sillälailla, ettei lopputulos ole hajanainen. Tähän mennessä pidän kyllä biiseistä, mutta hiomista vielä on. Ehkä sen yhtenäisen teeman näkee vasta sitten jälkeen päin, tai sitten joku ulkopuolinen. 

Nyt on kyllä jotenkin keskittymätön olo, tekstikin sen mukainen. Voisin jatkaa tästä vaikka huomenna hieman keskittyneemmin. Mutta kivaa on, jatketaan tästä.

-Juho